Henkilökuvia

Tämä oli blogikurssin haastavin kotitehtävä. Ensin ajattelin lähteä kauppakeskus Iso Omenaan kuvaamaan ihmisiä, mutta sitten rohkeus petti (vieläpä vaimon lievän painostuksen ansiosta). Olisi voinut ehkä tulla aika kaaos, kun koittaisin saada ihmisiä kuvattavaksi.

Ei muuta kuin tavarat autoon ja maalle viikonlopuksi, jos sieltä löytyisi puolituttuja kuvattavaksi.

Ensimmäinen kuvattava vastaantulija on nuorimies Englannista. Richard opiskelee parhaillaan Suomessa.

.

Seuraavaa kuvattavaa sai suostutella jonkin aikaa, mutta taisi vain kiusoitella setää

Riinan käsittelyssä hartiat pysyvät kunnossa ja kuvaaminen sujuu mukavasti.

 Kuvattaessa unohtui kaikki Hannan opit. Tuli sähellettyä kaikenlaista ja turhaksi hosumiseksi meni koko kuvaus.

Viimeinen kuva ei kuulu sarjaan, mutta päätin lisätä sen kuvattavan suostumusta kyselemättä.

Sanni on aina mukana tekemässä samaa kuin isäntäväkikin.

Syksyinen metsä

 

Tästä alkaa syksyinen metsäretki. Ensin ihaillaan korkealta mäeltä tyyntä Innoonlampea.

Koivikossa loistaa pihlaja, jossa runsaasti punaisia marjoja.
Vanhan sananlaskun mukaan tulee vähäluminen talvi, koska pihlajassa on paljon marjoja.

Kaunis kataja keskellä metsää.

Salama iskenyt koivuun muutama vuosi sitten vaurioittaen koivun kylkeä. Kuvassa näkyy hyvin miten luonto on yrittänyt korjata koivun kylkeen tulleen vaurion. Iskuhaavan ympärille on kasvanut siististi uutta tuohta ja vanha tuohi karisee vähitellen pois.

Tämänkertaisen metsäretken loppu. Kaveri odottaa isäntää ja ihmettelee kun taas touhutaan vain kameran kanssa, eikä matkanteosta tule mitään.


Metsä on tosi haastava kuvattava. Kun näkee ympärillä  hienon kuvattavan aiheen, niin kameran läpi katsottuna se ei näytä miltään.
Koska kuvien määrä oli rajattu, jouduin jättämään monta kuvaa pois. Julkaisen tässä kuitenkin muutaman lisäkuvan.

Pakkasen tuhoama saniainen ja kelopuuta. Ehkä jokin toinen kuvakulma saisi kuvasta kiinnostavamman?

Tällaisia kuvia saa mistä metsästä vaan, ei varmaan kovin kiinnostava katsojan  mielestä, siksi jätin pois.

Tässä kuusikossa valoa ja varjoja. Tältä metsä näyttää usein kameran läpi katsottuna. Miten tähän saa lisää kiinostavuutta? 

Lohi-katkarapuhyydyke

Lohi-katkarapuhyydyke

                                                        300 g kuorittuja katkarapuja

                                                        150 g graavia- tai kylmäsavu kirjolohta

                                                        100g kirjolohen mätiä

                                                        4 dl ranskankermaa

                                                         rouhittua musta- tai  valkopippuria

                                                        6 liivatelehteä 

                                                        2 rkl sitruunamehua

                                                        1-2 kpl punasipulia

                                  Koristeluun: mätiä, ruohosipulia, punasipulia ja katkarapuja

 

Hienonna katkaravut. Silppua lohi pieniksi paloiksi. Sekoita hienonnetut katkaravut, lohipalat, mäti ja ranskankerma. Mausta musta- tai valkopippurilla.

Liota liivatelehtiä 5 minuuttia kylmässä vedessä. Purista vesi pois ja liuota liivatteet kattilassa kuumaan sitruunamehuun. Anna hiukan jäähtyä ja yhdistä hyytelöseokseen.

Laita pieniin annosvuokiin tai tarjoiluastiaan, Tasoita pinta ja peitä kelmulla. Anna hyytyä kylmässä vähintään 5-6 tuntia tai yön yli.
Koristele hyydyke ennen tarjoilua.

Tarjoa mätihyydyke uusien keitettyjen perunoiden kanssa.

Tässä esitetyt ainemäärät ovat suuntaa antavia. Jokainen voi muuttaa niitä makumieltymyksien mukaan ja lisätä tai poistaa aineosia.

Esine joka istuu ympäristöönsä

Kuvassa ensimmäinen kamerani, jonka sain lahjana kummitädiltäni 50-luvulla. Olin silloin muistaakseni kymmenvuotias. Silloin ei ollut kamerakursseja, vaan opiskelin kirjoista valokuvaamista. Kameraan sai ostettua musta/valko filmirullia johon sai otettua 12 kuvaa. Kuvakoko oli 6cm x 6 cm. Filmi,filmin kehitys ja mustavalko kuvat olivat siihen aikaan arvokkaita, joten oli harkittava tarkkaan mitä kuvaa. Kohteesta tuli otettua yleensä vain yksi kuva. Se joko onnistui tai ei, mutta tilanne oli menetetty silloin kun näki lopputuloksen.

 Syksyn värejä puutarhassa. En tiedä kukan oikeaa nimeä, mutta nimittelen sitä Lyhtykukaksi.

 Kukan poimimisen jälkeen voidaan se kuivattaa sisätiloissa ja näppärä voi asentaa kukan sisään Led-jouluvalon. Pimeinä iltoina mahtava lyhtyrivi loistaa kirkkaissa väreissä.

 Tämän poiminta työkalun lainasin veljeltäni, johon hänen vaimonsa oli virkannut kuvassa näkyvän pussin omenoita ja luumuja varten.

Miksi aina parhaat omenat ovat korkealla latvoissa?

 Tämä esine ei kuulu tähän ympäristöön, mutta on keksitty käyttää kukkamaljakkona mökillä.

Arvaako kukaan mikä on maljakon alkuperäinen tehtävä?

Uusi puutarha blogi

Pionin ensimmäinen kukinta istutuksen jälkeen. Meni neljä vuotta ja kaksi kertaa istutuspaikan vaihtoa, kunnes kukinta todisti oikean paikan tontilta löytyneen. Niinhän se menee, ensin ostetaan taimi ja sitten aletaan ihmettelään mihin sen oikein istuttaisi. Todennäköisesti ensimmäiseksi  väärään kasvupaikkaan, jos ei ole puutarhan ammattilainen.