 | |
| Tästä alkaa syksyinen metsäretki. Ensin ihaillaan korkealta mäeltä tyyntä Innoonlampea. |
Koivikossa loistaa pihlaja, jossa runsaasti punaisia marjoja.
Vanhan sananlaskun mukaan tulee vähäluminen talvi, koska pihlajassa on paljon marjoja.
 |
| Kaunis kataja keskellä metsää. |
Salama iskenyt koivuun muutama vuosi sitten vaurioittaen koivun kylkeä. Kuvassa näkyy hyvin miten luonto on yrittänyt korjata koivun kylkeen tulleen vaurion. Iskuhaavan ympärille on kasvanut siististi uutta tuohta ja vanha tuohi karisee vähitellen pois.
 |
| Tämänkertaisen metsäretken loppu. Kaveri odottaa isäntää ja ihmettelee kun taas touhutaan vain kameran kanssa, eikä matkanteosta tule mitään. Metsä on tosi haastava kuvattava. Kun näkee ympärillä hienon kuvattavan aiheen, niin kameran läpi katsottuna se ei näytä miltään. Koska kuvien määrä oli rajattu, jouduin jättämään monta kuvaa pois. Julkaisen tässä kuitenkin muutaman lisäkuvan.    |
Hei! Olet valinnut ihastuttavan ja haastavan kohteen tila/paikka tehtävään! Metsä on runsaudessaan monipuolinen ja vaikea kuvattava ja aloitat mielestäni paikasta kertomisen hyvin maisemakuvalla Innoonlammesta. Jäin kaipaamaan kuvaan aivan pientä hengittävyyttä kuvan yläosaan (niin että taivasta näkyisi hieman metsän rajan yllä), mutta muuten värit, sommitelma ja tyyni lampi ja siitä heijastuva maisema ovat todella kauniita! Edessä olevat puun rungot ja oksat antavat tuntumaa korkealta katsomisesta. Pihlaja-koivikko kuvassa on upeat värit, mutta jäin pohtimaan olisiko tästä saanut lähikuvaa? Etsimällä oikean kuvakulman, olisi mahdollisesti kuvaan saanut hienoja värikontrasteja, kun edessä olisi ollut punaiset pihlajanmarjat ja takana valkoiset koivut. Kataja pomppaa upeasti väriensä puolesta muiden joukosta. Tässä kuvassa olisi myös mahdollisesti pystykuva voinut toimia, jolloin katse olisi vielä selkeämmin johdatettu Katajaan. Nyt katse harhailee ehkä hieman myös muissa puissa, mutta palaa onneksi aina vihreään väriläikkään. Koivuun iskenyt salama on puolestaan kuorinut hienosti kaarnaa irti. Tässä kuvassa pystykuva on omiaan näyttämään kuoriutuvaa linjaa. Edessä olevasta kuusen oksasta pohdin olisiko sitä saanut kädellä siirrettyä kuvan oton ajaksi syrjään? Tällöin se ei häiritsisi edessä ja kuvassa keskityttäisiin pelkistetymmin koivuun. Myös lähikuva tästä voisi olla mielenkiintoinen! Sarjan sulkeva kuva on suosikkini. Olet tallentanut koirasi hienosti laskevan auringon osuessa sen turkkiin ja värjäten sen leiskuvan punaiseksi! Tässä keskisommitelma toimii hyvin ja polku johdattelee jo iltahämäräisestä metsästä kohti viimeisiä auringon säteitä. Puut puolestaan kehystävät polkua. Kuvassa on tunnelmaa ja koiran pysähtynyt, odottavainen ilme kruunaa kaiken. Upea otos!
VastaaPoistaTodella hieno kuvasarja! Ensimmäinen voisi olla öljyvärimaalaus ja viimeinen kuva on aivan hurjan upea. Koiranomistajana tiedän kuinka vaikea saada koiraa hyvin kuvattua, tässä koko asetelma, valo, ilme, tunnelma ja kaikki toimii.
VastaaPoista