Kuvassa ensimmäinen kamerani, jonka sain lahjana kummitädiltäni 50-luvulla. Olin silloin muistaakseni kymmenvuotias. Silloin ei ollut kamerakursseja, vaan opiskelin kirjoista valokuvaamista. Kameraan sai ostettua musta/valko filmirullia johon sai otettua 12 kuvaa. Kuvakoko oli 6cm x 6 cm. Filmi,filmin kehitys ja mustavalko kuvat olivat siihen aikaan arvokkaita, joten oli harkittava tarkkaan mitä kuvaa. Kohteesta tuli otettua yleensä vain yksi kuva. Se joko onnistui tai ei, mutta tilanne oli menetetty silloin kun näki lopputuloksen.
Syksyn värejä puutarhassa. En tiedä kukan oikeaa nimeä, mutta nimittelen sitä Lyhtykukaksi.
Kukan poimimisen jälkeen voidaan se kuivattaa sisätiloissa ja näppärä voi asentaa kukan sisään Led-jouluvalon. Pimeinä iltoina mahtava lyhtyrivi loistaa kirkkaissa väreissä.
Tämän poiminta työkalun lainasin veljeltäni, johon hänen vaimonsa oli virkannut kuvassa näkyvän pussin omenoita ja luumuja varten.
 |
| Miksi aina parhaat omenat ovat korkealla latvoissa? |
Tämä esine ei kuulu tähän ympäristöön, mutta on keksitty käyttää kukkamaljakkona mökillä.
 |
| Arvaako kukaan mikä on maljakon alkuperäinen tehtävä? |
Hei! Olet löytänyt hauskoja elementtejä ensimmäiseen tehtävänantoon! Ensimmäinen kuva kameroineen ja kuva-albumeineen on nostalginen. Jäin kuitenkin pohtimaan olisiko rajaus voinut olla tiukempi? Tällöin rajaamalla esimerkiksi albumin reunoilta pois ja asettelemalla kameran keskemmälle olisi saatu korostettua sekä kameraa, että kuvia hieman lähempää. Korostan aina filmikuvauksessa olevaa hyödyllistä piirrettä, jonka sinäkin tekstissäsi mainitset; kun on mahdollista kuvata vain 12 kuvaa joutuu myös tarkkaan miettimään mitä kuvaa. Tätä ideaa on helppo siirtää myös digikuvaukseen, jolloin saa karsittua samanlaisten kuvien määrää huomattavasti. Seuraavista lyhtykukkakuvista pidän sommitelmallisesti ja tarkennuksensa puolesta alemmasta, eli lähikuvasta. Ylemmässä kuvassa lyhtykukan ympärillä oleva tila on niin suuri, että se hajottaa kuva alaa, kun puolestaan alemmassa kuvassa kukan ollessa selkeästi suurempana etualalla tasapainottaa se kuvaa ja tekee sen harmoniseksi. Myös lyhyt syväterävyys, jossa taustan syksyisen ruskeat heinät näkyvät on kaunis elementtinä ja pompauttaa räikeän oranssin lyhtykukan keltaisen lehden kera hyvin esiin. Seuraavat kaksi omenakuvaa toimivat hyvin kuvaparina, jossa toisessa esitellään käytännöllistä ja näppärää omenan poimijaa ja toisessa itse omenoita tavoittamattomina latvassa. Omenan poimija kuvassa olet rohkeasti rajannut osan verkkoa pois ja silti oleellinen viesti tulee katsojalle perille! Näissä kuvissa jäin pohtimaan olisiko niille voinut antaa hieman lisävaloa ja olla välittämättä, vaikka valkoiset kohdat menisivät vähän puhki? Tällöin värit olisivat mahdollisesti vielä kirkastuneet entisestään. Viimeisen kuvan kannun alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ei minulla ole tietoa! Valkoinen korostaa hienosti sinisiä kukkia ja lyhyt syväterävyys nostaa etualan esineet pääkohteiksi. Tässä jäin pohtimaan olisiko pystykuva itse kannusta toiminut, jolloin katse ei siirtyisi kukista kiviin? Myös tässä pieni ylivalotus olisi saattanut kirkastaa värejä, muttei ole välttämätön. Ihastuttan syksyisiä kuvia!
VastaaPoistaKamerakuvassa värit ovat hillityt ja tuovat mieleen vanhan ajan valokuvauksen. Olisi kiva, jos ottaisit kuvassa näkyvän valokuva-albumisi mukaan kurssille joku kerta.
VastaaPoistaSinivalkoinen kukkakuva on kaunis, mutta laaja ruskea tausta on mielestäni liian hallitseva.
Ensimmäiseen kuvaan on valittu hyvin keskenään toimivia elementtejä ja se on todella kiinnostava ja tunnelmallinen.
VastaaPoistaTosi hieno tuo oranssin värinen kukka ja osaat kuvata hyvin. On oikeasti todella mielenkiintoista miten valokuvaus onkin kehittynyt niin paljon. Vielä 2000-luvun alussakaan ei ollut digikameroita, vaan kuvasin Ranskassa vaihto-oppilasvuotenani filimikameralla ja filmiin mahtui muistaakseni esim. 24 kuvaa tai taisi olla joku yli 30 kuvan filmikin. Kyllä siinä tietyllä tavalla sai olla tarkkana kuvia ottaessa :)
VastaaPoista